Oscar De La Renta 2010 ja pohdintaa

Mä olen meidän "sosiaalisen verkostoitumisen" teemapäivän jälkeen jutellut aika monen luokkakaverini kanssa blogistani ja siitä mitä se on. Kyselin meidän vierailevalta kertojalta vinkkejä omanlaisten blogien löytämiseen vinkkejä, ja aika huonoltahan tämä näyttää. En varsinaisesti osaa mieltää blogiani käsityöblogiksi, koska loppujen lopuksi omia töitäni on aika vähän esillä. En myöskään ole kokenut omakseni muita käsityöblogeja, koska useissa keskitytään vain lastenvaatteisiin ja neuleisiin. En koe myöskään olevani muotibloggaaja, koska en keskity arkimuotiin vaan juhlamuotiin ja häämuotiin. En voisi ikinä kuvitella pitäväni varsinaista muotiblogia. En koe arkivaatteitani niin mielenkiintoisiksi että jaksaisin niitä kuvailla päivittäin. Sen lisäksi en välttämättä jaksa joka päivä niihin edes panostaa.

Olen miettinyt myös sitä ketä varten blogiani kirjoitan, koska tätä ei tietääkseni lue kuin muutama satunnainen tuttuni. Toisaalta toivoisin että lukijakunta kasvaisi, jolloin blogistani voisi tulla enemmän vuorovaikutteinen. En kuitenkaan haluaisi että blogistani tulisi niin suosittu, että sen pitämisestä tulisi pakkopullaa ja haukkuja satelisi jos en muutamaan päivään kirjoita. Tämän pohdiskelun lopputuloksena oli se, että totesin tämän olevan enemmän inspiraatioblogi itselleni. Toivoisin kuitenkin, että jos tätä joku lukee, ilmoittaisi hän itsestään edes joskus.

Myös vinkkejä yms otetaan vastaan mihin suuntaan tätä kannattaisi lähteä viemään.

Asiasta toiseen:

Katselin yksi päivä Rachel Zoe -ohjelmaa, ja siellä hehkutettiin tätä äärettömän herttaisen oloista muotisuunnittelijaa nimeltä Oscar De La Renta. Luonnollisesti olen kuullut hänestä aiemminkin, mutta vasta nyt katselin vähän minkälaisia pukuja hän on syksyä varten suunnitellut. Ja kyllähän tässä kokoelmassa oli useampikin sellainen puku joka mahdollisesti voisi jossain Hollywoodin kokkareilla vilahtaa. Tässä omia suosikkeja kokoelmasta nr. 2 Oscar De La Renta:

Mä olen meidän "sosiaalisen verkostoitumisen" teemapäivän jälkeen jutellut aika monen luokkakaverini kanssa blogistani ja siitä mitä se on. Kyselin meidän vierailevalta kertojalta vinkkejä omanlaisten blogien löytämiseen vinkkejä, ja aika huonoltahan tämä näyttää. En varsinaisesti osaa mieltää blogiani käsityöblogiksi, koska loppujen lopuksi omia töitäni on aika vähän esillä. En myöskään ole kokenut omakseni muita käsityöblogeja, koska useissa keskitytään vain lastenvaatteisiin ja neuleisiin. En koe myöskään olevani muotibloggaaja, koska en keskity arkimuotiin vaan juhlamuotiin ja häämuotiin. En voisi ikinä kuvitella pitäväni varsinaista muotiblogia. En koe arkivaatteitani niin mielenkiintoisiksi että jaksaisin niitä kuvailla päivittäin. Sen lisäksi en välttämättä jaksa joka päivä niihin edes panostaa.

Olen miettinyt myös sitä ketä varten blogiani kirjoitan, koska tätä ei tietääkseni lue kuin muutama satunnainen tuttuni. Toisaalta toivoisin että lukijakunta kasvaisi, jolloin blogistani voisi tulla enemmän vuorovaikutteinen. En kuitenkaan haluaisi että blogistani tulisi niin suosittu, että sen pitämisestä tulisi pakkopullaa ja haukkuja satelisi jos en muutamaan päivään kirjoita. Tämän pohdiskelun lopputuloksena oli se, että totesin tämän olevan enemmän inspiraatioblogi itselleni. Toivoisin kuitenkin, että jos tätä joku lukee, ilmoittaisi hän itsestään edes joskus.

Myös vinkkejä yms otetaan vastaan mihin suuntaan tätä kannattaisi lähteä viemään.

Ihanaa muotia syksylle, osa1. Elie Saab

Innostuin tänään kun bongasin Style.comista syksyn muotia. Mulla on muutama suunnittelija joiden töitä seuraan, ja ajattelin nyt lisätä tänne heidän kokoelmiensa helmet. Aika paljon oli samankaltaisuuksia, herkkyyttä, pintatekstuureja ja kimaltavaa kangasta.

Ensimmäisenä olisi tarjolla tämän kertaisen suosikkini Elie Saabin kokoelman suosikkini.

Alice in Wonderland

Oltiin tänään katsomassa Liisa Ihmemaassa, ja uskon etten hirveästi ainakaan valehtele, että me vaatetusalan ammattilaiset nautimme elokuvan puvustuksista mielettömästi. Mä ainakin hullaannuin täysin ja sain miljoona inspiraatiota. Harmi etten tunne ketään, joka voisi käyttää tämän tyylisiä vaatteita. Mun suosikin voisin nähdä kyllä Jenni Vartiaisen päällä...

Elokuvan pääosan, eli Liisan hahmon pukujen lisäksi pidin erityisesti valkoisen kuningattaren rokokoo-henkisestä puvusta. Tässä ylemmässä kuvassa näkyy todella hyvin kaikkia ihania yksityiskohtia mitä puvussa. oli. Ja mitä ihanaa pitsiä!




Liisan puvuista tämä ensimmäinen "ihmemaa-puku" oli kaikkein helpoin siirtää nykypäivään. Näin jo silmissäni jonkun ihanan rennon kesämekon tähän tyyliin. Olisi miljoona kertaa kivempi kuin se jonka yritin H&M Garden Collectionilta tilata huonolla menestyksellä. :) Vielä kun sen saisi tehtyä...


Toinen ehdoton suosikki oli Hullun Hatuntekijän valmistama olkaimeton mekko jossa oli ihana kukkayksityiskohta rinnassa. Näistä tämä ensimmäinen on myös todella hieno kuva.




Ja mun suosikki, se joka sopisi mainiosti esiintymisasuksi oli tämä, mitä Liisa piti Punaisen Kuningattaren linnassa. Siinä on jotain tosi siistiä! Aivan ihana tyllihörhellys! Pitäisköhän sittenkin toteuttaa jotain tämän tapaista sinne valmistujaisiin...

Sosiaalinen verkostoituminen + muutama uusi kuva joskin vanhoista puvuista

Tänään on koulussa ollut teemana sosiaalinen verkostoituminen. Meillä on koulun entinen oppilas käynyt kertomassa bloggaamisen, twiittaamisen ja facebookin vaikutuksista yksityisen yrittäjän liiketoimintaan. On tietenkin olemassa ihmisiä jotka eivät mitään näistä medioista seuraa, mutta mulle kaikkien käyttö on ollut tuttua, vaikka tuo Twitter nyt hieman vieras edelleen onkin. Facebookkia osaan käyttää hyvin, ja näinollen päädyin tekemään itselleni fanisivun, jonne voi liittyä täällä.

Eilen projektijakson töiden teon ohella nappasin kuvat muutamasta vanhasta ja joistain uudemmistakin mekoista. Näistä on aiemmin ollut vain huonot nuken päällä otetut kuvat, ja sain taas Kaarinan mallikseni. Kiitos Kaarinalle.

Kaikki nämä on tehty vuoden 2009 aikana.

Dollhouse

Ne mun tilaamat kengät tuli ja tykkään niistä kyllä tosi paljon. Mietin yön yli vielä, etä pidänkö ne. Jos pidän, ne päätyy huomenna jalkaan. :)

Oon koulussa Vuokon kanssa hehkuttanut Joss Whedonin Buffy- ja Angel- sarjoja ja olin ihan innoissani kun Vuokko kertoi Whedonin uusimmasta sarjasta, Dollhousesta. Mietin kauan että mistä saan sen käsiini, kunnes huomasin Subia katsoessa, että sehän alkaa pyörii telkusta. Ja nyt tässä seuraan ekaa jaksoa joka ei vielä oo kunnolla sartannut. Mutta kuulemma on hyvä, ei Buffyn tai Angelin veroinen kuitenkaan.

Dollhousessa pääosassa on Buffysta ja Angelistakin tuttu Eliza Dushku.

Tänään treffasin Stirban töiden jälkeen, otettiin mittoja ja suunniteltiin pukua. Perjantaina taidan jäädä koulun jälkeen piirtämään kaavaa, ennenkuin suuntaan Combattiin ja sen jälkeen tyttöjen kanssa katsomaan Liisaa Ihmemaassa.

Taylor Momsen

Seikkailin Style.comin maailmassa ja löysin kuvia söötistä Taylor Momsenista. Edellisen vuodatuksen jälkeen piristän itseäni kuvakollaasilla. :) Ollapa vielä nuori nätti. (Tosin multa kysyttiin tänään henkkareita kun ostin ruokatarvikkeiden kanssa yhden siiderin :D)

Tiistaita

Mulla ei ole ollut tapana kirjoitella muuten vain, mutta nyt välttelen nukkumaanmenoa viimeiseen asti. Musta tuntuu aina että tässä elämässä ei oo mulle tarpeeksi tunteja. Mitään ei muka ehdi tekemään, vaikka tänäänkin olen ollut koulussa, töissä, treenaamassa ja tehnyt viimeistelyjä yhteen asiakkaan puvun korjaukseen. Huomenna siitä pitäisi vielä lyhentä helma, eilen pienensin sen ja tänään oon tosiaan ommellut klipsejä ja ripustuslenkkejä käsin.

Mun saapikkaat mitkä ostin just joulun jälkeen alesta 20 eurolla on nyt hajonneet kantapäistä. Ne menee vielä, mutta heti kun tota vettä alkaa tuolla taas olemaan niin pitää ottaa vaikka kumpparit käyttöön kun ei oo muitakaan. Mulla ois tarvetta uusille kengille, mutta just nyt rahatilanne on tosi onneton. Mä tilasin Nellyltä yhdet kengät sovitettavaksi. Epäilen vähän että ne ei oo hyvät, sitten vaan palautetaan. Jos ne olisikin hyvät, maksan ne sitten ensi kuussa.

Nyt kun tää lumi on lähtenyt sulamaan, mua on alkanut ahdistamaan kauheasti. En kestä näitä välivaiheita ollenkaan, joko on lunta, tai sitten ei. Kevät vois nyt sit tulla jo vähän nopeammin. Onneksi päivisin on jo kivoja ilmoja niin lumi pikkuhiljaa sulaa. Illalla toi kaikki löysä sitten jäätyy uudestaan. Jippii.

Mulla on niin kivoja kevyitä kesäkenkiä odottamassa että pääsen taas käyttää niitä.

Oscar-gaala 2010

Olin suunnitellut valvovani ja katsovani Oscar-gaalan, mutta unohdus ja uni vei voiton ja muistin koko homman tänään päivällä. Mutta: siellä missä tapahtuu, on myös valokuvaajia, ja kun valokuvat päätyvät nettiin, oon minä kärppänä poimimassa niistä suosikkeja. En taaskaan halunnut ottaa mukaan inhokkeja, koska suurin osa puvuista ei säväytä mua millään lailla, enkä halua tuhlata aikaani niihin mistä en pidä. Mukana on kuitenkin pari, joiden mallit miellyttivät, mutta jotka pineillä muutoksilla olisivat olleet loistavia.

Rachel McAdamsin Elie Saab on hyvä esimerkki siitä, mistä olen aiemminkin avautunut: printit ja juhlavaatteet. EIEIEIEI. Malli on superkaunis ja sifonki hulmuaa ja laskeutuu ihanasti, voin vain kuvitella tämän puvun liitävän punaisella matolla. Mutta tuo printtikuvio. Höh.

Cameron Diaz näytti Oscar de la Rentan puvussa isommalta kuin onkaan. Cameronin onneksi hän on erittäin sutjakkaassa kunnossa, eikä nämä puvun tuomat muutamat lisäkilot haittaa. Hieman mietityttää, johtuuko tuo helman hassu asento huonosti olevasta vanteesta, vai kummallisesta asennosta.

Sandra Bullock näyttää todella kauniilta. Klassinen meikki ja yksinkertaisen tyylikäs kampaus toimivat hyvin pitsisen Marchesan kanssa. Saattaa johtua kuvasta, mutta näyttääkö yläosan pitsin ja alaosan kankaan yhdistymiskohta jotenkin kummalta? On muuten aika armoton tuo helman kangas...

Miley Cyrus oli pukeutunut yhteen lemppari morsiuspukusuunnittelijani, Jenny Packhamin pukuun ja mun on pakko myöntää että olin tosi pettynyt pukuun. Tuo yläosan korsetti ei näytä oikein istuvalta, mun tekisi mieli mennä nuppineulojeni kanssa neulaamaan tuosta ylimääräistä väljyyttä pois ja korjata se. Tämäkin voi tietty johtua hassusta asennosta... Itse puku ei mielestäni näytä yhtään Packhamin puvulta. Siitä puuttuu se jokin.

Kristen Stewardilla oli toisen lempparisuunnittelijani, Monique Lhuillierin puku. Toisin kuin Packham, tämä puku on onnistunut ja kaunis. Mulle tulee vähän mieleen Alyson Hanniganin Vera Wang syksyn Emmy-gaalassa. Yläosan drapeeraukset on tosi kauniit ja helman kankaat on laskostettu tosi upeasti. Oikeastaan ainoa minkä toivoisin olevan toisin, on Kristenin koruttomuus.

Seuraavat kolme pukua olivat lemppareitani. Niistä ensimmäisenä Elisabeth Banksin Versace, jossa on tosi upea salsahelma ja mielenkiintoinen miehustaosa. Eri suuntaan menevät drapeeraukset näytttää ihanilta. Lisäksi Elisabethin kengät on ihanat! Tässä on oikein onnistuneesti tehty edestä lyhyempi helma. Mun tekee mieli mennä hypistelemään tuota helmaa joka on ihanan ja keveän näköinen.

Toisena Anna Kendrick niinikään Elie Saabin puvussa. Ihanat off-shoulders olkaimet ja nätti ruusu rinnalla. Väri on hempeä ja puuterinen, ehkä aavistuksen liian vaalea mutta Anna on niin söpö siinä, että puku, väri ja kaikki muutkin saavat anteeksi. Kauniisti laskeutuva sifonki on ihanasti laskostettu ja drapeerattu kreikkalaisfiiliksellä. Plussaa hyvin sävytetystä huulipunasta ;)

Viimeisenä taitaa olla jo toistamiseen Penelope Cruz Donna Karanissa. Tässä on semmosta fiilistä mitä haluan omaan hääpukuuni - sitten joskus. Vinoon vedostettu ja drapeerattu kangas, runsas hieman veistoksellinen helma ja aadukkaan näköinen kangas. Hienosti yhdistetyt korut ja kaunis yksinkertainen kampaus. Tämä nainen ei tarvitse paljon näyttääkseen upealta.

Löysien tunikoiden ja rönttävaatteiden vastakohta

Vihdoinkin sain Isan kovalevyltä siirrettyä omalle koneelle Isan iltapuvun kuvat. Isan tyyli on tosi rento ja hän käyttää tosi paljon löysiä vaatteita, eikä siis vartalonmuodot tule hirveästi esiin. Meidän opettaja hämmästelikin osuvasti ensimmäisessä sovituksessa minkälaisia rotunaisia meistä kuoriutuu, kun arkivaatteet lentää nurkkaan. :)

Tänään oli viimeiset opinnäytetöiden esittelyt, ja pääsimme koulusta melko aikaisin. Mun oli tarkoitus suunnata illalla BodyCombattiin, mutta olin siellä jo eilen ja tottakai onnistuin taas kipeyttämään olkapääni joka on reistaillut nyt pari viikkoa. Jäin siis kotiin, ja nukuin ruhtinaalliset kolmen tunnin päikkärit.

Illalla näin äidin, jonka luokse vein kolme laatikollista kirjoja. Leikittiin Google-mapsilla, ja katottiin vanhoja koteja ja työpaikkoja.

Mulla asuu kaveri Lontoossa ja eilen mietittiin kesälomia ja koska sinne pääsisi. Siis: jos saan töistä lomat sovittua, mä menen juhannusviikoksi Lontooseen! Ihanaa!

I got jet lag and I never even left the ground

Tänään on monta syytä olla iloinen, vaikka aamulla siltä ei tuntunutkaan. Ensinnäkin sain vihdoinkin kuvattua opinnäytetyöni, stylistiluokan tuttu tuli malliksi ja on kyllä pakko sanoa että oli oli kuvata ihmistä joka onnistuu kaikissa kuvissa, jopa repeily-sellaisissa. Kuvien ottamisen jälkeen sain vihdoin liitettyä ne opprini kirjalliseen osaan. Tulosta-napin painamisen jälkeen olo oli hyvin vapautunut. Torstaina vielä esitys jota alan jännittämään todennäköisesti huomenna.

Mutta nyt:

Asusteet on lainattu Stilissimasta:

sulkahuivi

Rainbow Clubin Hattie-kenkä

Löysin tänään myös vihdoin itselleni uuden kalenterin tälle vuodelle. Siinä on välissä ihania Lontoo-kuvia ja tarpeeksi selkeä kalenterisivu. Myös kalenterin sivut on tarpeeksi tukevat eikä sellaiset liian ohuet. Stockalla käydessä bongasin myös Buffy vampyyrintappajan sarjakuvan ensimmäisen osan ja sehän oli tietysti pakko ostaa.

Kävin Hairstoressa hakemassa hiusväriäni, mutta sieltä oli taas mun väri loppu. Kotiin päästyäni tajusin että tänään on Joss Stonen keikka! Ostin liput syksyn häämessujen aikaan, ja mun oli tarkoitus mennä mun kaverin kanssa, jolle tulikin este. Olen siis menossa nyt sinne yksin, ja sen vuoksi en edes sitä muistanut. Onneksi lippu oli jääkaapin ovessa, en haluaisi tätä missata! Ja hiusvärikin löytyi sitten Hakaniemen sokokselta, eli sain kuin sainkin värin uusittua :) Nyt onkin hyvä lähteä jammailemaan: